Sivut

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Valmennuksessa

Tällä kertaa ei hypätty esteitä saatika hevosen selästä ennen aikojaan, vaan tänään keskityttiin kouluratsastukseen. Toisin kuin kolmantenatoista päivänä yleensä odottaisi. Kaikki kävi hyvin eikä haaverieta sattunut, vaikka niin olisi voinnut odottaa, olihan 13. päivä ja perjantai. :P Ainoa huono tuuri tänään meinasi olla rankkasade, joka kuitenkin loppui tuntimme alkaessa. Ihan turhaan olin varustautunut sadevaattein, sainkin riisutua alkuverkan jälkeen...

Vielä sadevaatteissa...

 Taas kahden vikon tauon jälkeen pääsimme hinkkaamaan kouluradan osia kouluvalmentajai kanssa. Keskityimme suurimmaksi osaksi lisäyksiin, joita ratsastimme paljon. Lisäyksien lisäksi teimme tavalliset avot ja vastalaukkakaaret. Ennen kaikkea tätä piti muistaa verrytellä kuitenkin hyvin.

Aloitin käynnissä vähän taivuttelemalla, Olivia nimittäin tuntui vähän jäykältä. Ravissa yritin saada ensin aikaan letkeän ja tarmokkaan temmon, josta olisi helppo alkaa kokoamaan enemmän. Tempo löytyi kylläkin helposti, mutta Olivia loi toiset haasteet kokoamiselle. Se oli todella jäykkä vaikka en pyytänytkään siltä mitään ihmeellistä. Vasta liianmyöhään tajusin, tai oikeastaan muistin, että voimakas taivutus, vaikka kylläkin sisä ohjasta, ympyrällä auttaa ulkokylkeä vertymään. Ratsastin parit ympyrät ravissa vielä enne laukka verryttelyä. Laukassakin keskityin tekemään pitkiä taivutuksia johtavalla sisäohjalla, ja pikku hiljaa sainkin sisäpohkeenkin läpi. Ravasin vielä vähän, jonka jälkeen annoin Olivialle levähdystauon. Tällä välin riisuin itseltäni sadevaatteet.

Kun kaikki olivat saanneet verryteltyä hevosensa, aloitimme tekemään avoja ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Molemmat suunnat sujuivat hyvin, kun maljtoin mieleni ja annoin hevosen tehdä liikkeet. Alussa minulla on aina ongelman yliyrittäminen, yritän päästä heti ns. flow-tilaan, mikä ei ole mahdollista (ainakaan vielä ;D). Onneksi tajuan lopettaa aika nopeasti tämän, minkä jälkeen ratsastus sujuu kuin tanssi. Miksen vain osaa olla hiljaa selässä..... Niin kuin olemme ystävien kanssa joskus vitsillä sanoneet; ei siellä hevosen selässä tarvitse heilua että se liikkuu eteenpäin. :) Olivialla tämäkin väittämä on totta. Siipä takaisin aiheeseen. Avot siis sujuivat hyvin, eikä minun niitä tarvinnutkaan montaa kertaa hinkata suuntaansa, kun jo onnistui.
Välillä oli aina pakko keventää, kun selkä oli vielä keskiviikosta kipeä...
Avojen jälkeen teimme vastalaukat. Sain taas kuulla pitän paapatuksen ohjienpidostani, sillä minulla on aina LIIIIAN pitkät ohjat. Se on kyllä välillä totta, mutta aiana en allekirjoita kommenttia. Toisaalta minulla meni aina paremmin kun ohjat olivat lyhyet. Vaikka sanoin saavani paapatusta, niin en ota sitä negatiivisella kannalla, vaan rakentavana kritiikkinä.


Ensin teimme vastalaukkaharjoituksessa vain täyskaarron laukassa ja uralle tutaessa siirryimme raviin. Lisäsimme toisella kierroksella vielä täyskaarron perään vastalaukassa puoliympyrän. Ensimmäisellä kierroksella, vain täyskaarto, meni leikiten, kun vain muistin taivuttaa sisäpohkeen ympärille. " Oho scerlock :P" Toisen kierroksen vastalaukkapuoliympyrällä meillä ei ollut tarpeeksi tasapainoa säilyttääksemme rauhallisen tahdin. Vähän harjoittelua, niin kyllä nekin onnistuvat leikiten.

Pieni levähdys ja sitten keskilaukkojen pariin. Teimme ne diagonaaleilla, kuten usemmissa ohjelmissa. Huomasin ratsastaessani vastalaukkoja, että Olivia pystyi antamaan itsestään suuremman keskilaukan vasemmassa kierroksessa. Treeniä treeniä, sillä se vastalaukka kasvaa kummassakin kierroksessa. Keskilaukassa oli iloista huomata, että kiinni otot sujuivat leikiten, suorastaan ajatuksen voimalla. Takapään väsyessä takaisintuloista tuli töksähtäviä ja raakoja, onneksi saimme pitää taas tauon piakkoin.

Vielä ennen lopetusta teimme keskiraveja, ensin pitkillä sivuilla ja lopuksi diagonaaleilla. Tein ensin maltillisia lisäyksiä, yritin säilyttää rentouden ja tahdin. Lopuksi varsinkin kaksi viimeistä sain tehtyä kunnolla ja annoin niissä kaikki mikä irtosi, mikä palkittiin kunnon kommenteilla. Oliviaa palkitsin myös kunnon taputuksin. Huomasin ratsastaessani kekisraveja, että kun avaan lonkkani hyvin ja istun katapäälle, niin Olivia antaa kaiken ravin mikä sillä tällä hetkellä on.


Vielä loppupalaverissa onnistuneen valmennuksen lopuksi :)


Lopuksi vielä videokooste valmennuksesta.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Toista kertaa hiekkaa tutkimassa

Päivällä ajattelin että olisi tyhmää kirjoitella taas vain ihan tavallisesta estetunnista ja selittää erilaisia harjoituksia yms. No eipä tarvitse niihin kuitenkaan pelkästään tyytyä, sillä rohkea hevoseni antoi kaikkensa, mutta se ei ihan riittänyt ja minäpä sitten tipuin.... Tosin vasta toista kertaa Olivialta ikinä.
Tipuin kuitenkin vasta lopputunnista, joten tarkemmin siitä sitten myöhemmin. Aluksi pitää pohjustaa tätä huimaa tapahtumaa hiemman. :P



Lähdimme verryttelemään jo ennen tuntimme alkua, sillä minun tuntini on viimeinen ja se loppuisi vasta puoli yhdeksä ja kaikki halusivat jo aikaisemmin pois. Kävelin Olivia kanssa kunolla ennen kuin tein mitään muuta, koska sillä oli eilen vapaapäivä. Vaikka pujottelin sen kanssa tolppien väleistä eilen taluttaen, oli Olivia hieman jäykkä tänään. Onneksi oli aikaa verrytellä rauhassa. Saimme verryteltyä samaan aikaan kun edellinen tunti loppui, joten tarvitsi odottaa vain pienen hetken; siis kävelyn ajan.

Aloitimme tulemalla laukassa puomille, jolta jatkoimme ristikolle yhdellä laukka askeleella. Alkuun lähestymiset puomille tulivat ihan okei ja sain pari todella hyvää hyppyäkin. Muttta minä olen todella huono luonnotaan jo ratsastamaan maassa oleville puomeille, tämä tuottikin tänään ongelmia. Aloin pikku hiljaa tulemaan huonoihin paikkoihin puomille, mikä rikkoi laukan ja samalla tahdin kokonaan. Onneksi Olivia sai nopeasti tahdista kiinni taas. Kun sain taas hyvän sisään tulon ristikolle, nostettiin se sitten okseriksi. Sitä tultiin useamman kerran, samalla aina välillä sitä nostettiin ja pidennettiin. Taisi se ollakkin jo 90cm korkea, mikä on ainakin näin kouluratsastajalle todella suuri.

Tässä vielä hyvään kohtaan puomille

Ja sitten okseri (ei vielä isoimmillaan)

Jatkoimme päivän harjoitusta ratsastamalla okserilta pystylle. Kaksi estettä, niistä yksittäiselle pystylle minun oli helpompi ratsastaa. Toisella kierroksella lisäsimme vielä sarjan ja toisen pystyn, jonka alla oli kaksi sinistä aitaa. Täm sujui myös ongelmitta, jos yhtä risti laukkaa ei lasketa. Tältä se näytti. :D
Välissä oli toisten vuoro. Sitten nostettiin muutamia esteitä ja vielä yksi kierros. Aloitin vähän laiskalla ja laakealla hypyllä, tiputtaen takapuomin. Jouduin aloittamaan alusta, eikä tällä kertaa sen paremmin mennyt. Tulin huonosti puomille, kuten kerroin en osaa ratsastaa puomeille, ja siitä sitten jäi yksi askel pois. Olivia päätti että hän kylä pääsee vaikka vähän isommankin esteen kauempaa. Toisin kävi. Voima ei riittänyt ihan esteen toiselle puolelle asti, vaan se tuli esteen takapuomin päälle jotenkin, että puomi tippui ja Olivialta meni tasapaino. Pidin ohjat kädessä, mikä saattoi pelastaa kaatumiselta, toisaalta minä taas tipuin tämän seurauksena. Harmi ettei kukaan saannut taltioitua tippumista, mutta silin näkiöitä kylläin riitti, jonka takia kakku on kai leivottava.... :)

Vähän hiekassa, tai no minulla oli vaateiden sisällä puoli kenttää....

Uudestaan vain selkään
Ei auttanut kuin kivuta takaisin selkään ja jatkaa harjoitusta. Okseri laskettiin eniksi pieneksi kasaksi, minkä tulin ongelmitta ja ilman epäröintiä.Tämän jälkeen se nostettiin takaisin isoksi. Aloitin alusta ja ratsastin hyvän radan ongelmitta. Viimeiseltä pystyltä jatkoimme vielä vesiesteelle, mikä meni helposti. 
Isolla okserilla ja mallikelpoinen hyppy

Ravailin vielä lopuksi eteen alas. Olivialla oli pitkä ja rento askel, samalla kuitenkin nopea tahti. Se ei kuitenkaan haitannut, eihän tänään koulutunnilla oltu.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kokoamisten kautta kohti A:ta

Tänään pääsin viimeisen kerran ratsastuskoulun sekaan tunnille, ainakin toistaiseksi. Syksyllä saatan taas saada muutaman tunnin lisää, sillä silloin kisataan Talli cupin syksyn sarjakilpailu. Pitää vain pärjätä kilpailuissa niin saan lisää tunteja... :P

Pääsimme tänään ratsastamaan auringonpaisteessa kaikista ukkosen jyrähdyksistä huolimatta. Välillä näytti siltä että vettä tulisi reilusti, mutta ukkospilvet kiersivät Takkulan tallit. Kuitenkin ennen kuin pääsimme itse tosi toimiin kävi Lahden VPK ruiskuttamassa osan kentästä märäksi. Sen ajaksi jouduimme siirtymään syrjemmälle. Emme tosin saanneet kuin ympyrän verran kasteltua kenttää, joka kuitenkin riitti meille tunnin ajaksi. Kasteltuaan kentän paloauto jatkoi isolle maneesille, missä on kansalliset vikellys kilpailut viikonloppuna.


Vesi lensi ja kenttä kastui
Kiitos Lahden VPK:lle ! :)

 Siinä odotellessamme Olivia ja Nalle yrittivät rapsutella toisiaan, tai no Nalle yritti rapsutella Oliviaa ja saada sitä leikkimään itsensä kanssa. Se yritti ottaa Olivian turpahihnasta kiinni ja vetäistä siitä...  Saimme samalla puhuttua meidän kouluratsastajien jutuista. Nyt suunnitelmissa on lauantaina lähteä Nallen ja Nooran mukana Ypäjälle, kun se starttaa siellä kansallisen helpon A:n.


Kentän kastelun jäkeen pääsimme itse asiaan. Aloitimme vapaammalla verryttelyllä ravissa; kukin sai tehdä hevoselleen sopivia tehtäviä. Jotkin ratsukot tekivät siirtymiä toiset taas taivuttelivat. Itse myös taivuttelin ja ratsastin eteenpäin vievää isompaa ravia. Olivia pystyy ravaamaan hyvin jo oikeaan kierrokseen ponnekasta ravia, mutta vasempaan kierrokseen ravi menee viel vähän juoksemiseksi. Sekin kuitenkin paranee jatkuvasti.Saimme kukin tehdä myös laukassa itsenäisesti verryttelyä, kukin oman mielensä mukaan. Itse keskityin ratsastamaan taas taivutuksia ja rentuotta laukkaan. Laukka ei kuitenkaan ollut yhtä ponnekasta kuin aiempina päivinä. Ennen kuin jatkoimme yhteisemmillä harjoituksilla pidimme ratsastajien jumatauon ja hevosten huilaustauon.

Tahdikkaana, mutta rentona
Yhteisesti teimme käynnissä kokoamisia, joista siirryimme koottuun raviin, mistä kasvatimme kunnon harjotusravin. Sitten taas alusta kun ravin sai kuntoon. Tänään ongelmana ri ollut hevosen huono päivä, vaan ennemmin oma ratsastus. Tein aivan liikaa tänään hevosen selässä, Olivia vetäytyi vain omaan kuplaansa eikä reagoinut mihinkään. Onneksi sain korjattua oman mokani ja lopuksi sani yhden hyvän ravisiirtymisen. Olivia kokosi käynnin hyvin, mutta se tuli samalla myös hitaaksi. Minkä jälkeen raviin lähtö oli hankalaa, sillä se valahti pohkeen taakse samalla. Käytin apunani takaosakäännöksen alkeita, eli yhden tai kaksi askelta takaosakäännöstä, mikä auttoi kokoamisessa valtavasti.Välillä sain aktivoitua kokoamisessa takapäätä, osaksi takaosakäännösten avulla, tarpeeksi ja Olivia pääsi takapäänsä päälle ja keveni edestä. Tällöin raviin lädökin olivat hyviä, tosin aktiivisuus lopahti ennen kuin sain kasvatettua ravia harjoitus raviin. Taisi Olivialla jo vähän väsymys painaa, kun perjantaina minula oli valmennus, lauantaina ratsastin itsekseni kunnolla ja sunnuntaina hieman kevyemmin. Onneksi huomenna sillä on kunnon vapaa, se saa syödä vihreää ruohoa ja ulkoilla.. :D