Valmennuksessa

Tällä kertaa ei hypätty esteitä saatika hevosen selästä ennen aikojaan, vaan tänään keskityttiin kouluratsastukseen. Toisin kuin kolmantenatoista päivänä yleensä odottaisi. Kaikki kävi hyvin eikä haaverieta sattunut, vaikka niin olisi voinnut odottaa, olihan 13. päivä ja perjantai. :P Ainoa huono tuuri tänään meinasi olla rankkasade, joka kuitenkin loppui tuntimme alkaessa. Ihan turhaan olin varustautunut sadevaattein, sainkin riisutua alkuverkan jälkeen...

Vielä sadevaatteissa...

 Taas kahden vikon tauon jälkeen pääsimme hinkkaamaan kouluradan osia kouluvalmentajai kanssa. Keskityimme suurimmaksi osaksi lisäyksiin, joita ratsastimme paljon. Lisäyksien lisäksi teimme tavalliset avot ja vastalaukkakaaret. Ennen kaikkea tätä piti muistaa verrytellä kuitenkin hyvin.

Aloitin käynnissä vähän taivuttelemalla, Olivia nimittäin tuntui vähän jäykältä. Ravissa yritin saada ensin aikaan letkeän ja tarmokkaan temmon, josta olisi helppo alkaa kokoamaan enemmän. Tempo löytyi kylläkin helposti, mutta Olivia loi toiset haasteet kokoamiselle. Se oli todella jäykkä vaikka en pyytänytkään siltä mitään ihmeellistä. Vasta liianmyöhään tajusin, tai oikeastaan muistin, että voimakas taivutus, vaikka kylläkin sisä ohjasta, ympyrällä auttaa ulkokylkeä vertymään. Ratsastin parit ympyrät ravissa vielä enne laukka verryttelyä. Laukassakin keskityin tekemään pitkiä taivutuksia johtavalla sisäohjalla, ja pikku hiljaa sainkin sisäpohkeenkin läpi. Ravasin vielä vähän, jonka jälkeen annoin Olivialle levähdystauon. Tällä välin riisuin itseltäni sadevaatteet.

Kun kaikki olivat saanneet verryteltyä hevosensa, aloitimme tekemään avoja ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Molemmat suunnat sujuivat hyvin, kun maljtoin mieleni ja annoin hevosen tehdä liikkeet. Alussa minulla on aina ongelman yliyrittäminen, yritän päästä heti ns. flow-tilaan, mikä ei ole mahdollista (ainakaan vielä ;D). Onneksi tajuan lopettaa aika nopeasti tämän, minkä jälkeen ratsastus sujuu kuin tanssi. Miksen vain osaa olla hiljaa selässä..... Niin kuin olemme ystävien kanssa joskus vitsillä sanoneet; ei siellä hevosen selässä tarvitse heilua että se liikkuu eteenpäin. :) Olivialla tämäkin väittämä on totta. Siipä takaisin aiheeseen. Avot siis sujuivat hyvin, eikä minun niitä tarvinnutkaan montaa kertaa hinkata suuntaansa, kun jo onnistui.

Välillä oli aina pakko keventää, kun selkä oli vielä keskiviikosta kipeä...

Avojen jälkeen teimme vastalaukat. Sain taas kuulla pitän paapatuksen ohjienpidostani, sillä minulla on aina LIIIIAN pitkät ohjat. Se on kyllä välillä totta, mutta aiana en allekirjoita kommenttia. Toisaalta minulla meni aina paremmin kun ohjat olivat lyhyet. Vaikka sanoin saavani paapatusta, niin en ota sitä negatiivisella kannalla, vaan rakentavana kritiikkinä.

Ensin teimme vastalaukkaharjoituksessa vain täyskaarron laukassa ja uralle tutaessa siirryimme raviin. Lisäsimme toisella kierroksella vielä täyskaarron perään vastalaukassa puoliympyrän. Ensimmäisellä kierroksella, vain täyskaarto, meni leikiten, kun vain muistin taivuttaa sisäpohkeen ympärille. " Oho scerlock :P" Toisen kierroksen vastalaukkapuoliympyrällä meillä ei ollut tarpeeksi tasapainoa säilyttääksemme rauhallisen tahdin. Vähän harjoittelua, niin kyllä nekin onnistuvat leikiten.

Pieni levähdys ja sitten keskilaukkojen pariin. Teimme ne diagonaaleilla, kuten usemmissa ohjelmissa. Huomasin ratsastaessani vastalaukkoja, että Olivia pystyi antamaan itsestään suuremman keskilaukan vasemmassa kierroksessa. Treeniä treeniä, sillä se vastalaukka kasvaa kummassakin kierroksessa. Keskilaukassa oli iloista huomata, että kiinni otot sujuivat leikiten, suorastaan ajatuksen voimalla. Takapään väsyessä takaisintuloista tuli töksähtäviä ja raakoja, onneksi saimme pitää taas tauon piakkoin.

Vielä ennen lopetusta teimme keskiraveja, ensin pitkillä sivuilla ja lopuksi diagonaaleilla. Tein ensin maltillisia lisäyksiä, yritin säilyttää rentouden ja tahdin. Lopuksi varsinkin kaksi viimeistä sain tehtyä kunnolla ja annoin niissä kaikki mikä irtosi, mikä palkittiin kunnon kommenteilla. Oliviaa palkitsin myös kunnon taputuksin. Huomasin ratsastaessani kekisraveja, että kun avaan lonkkani hyvin ja istun katapäälle, niin Olivia antaa kaiken ravin mikä sillä tällä hetkellä on.

Vielä loppupalaverissa onnistuneen valmennuksen lopuksi :)

Lopuksi vielä videokooste valmennuksesta.