Hengissä selvittiin

90cm
c. Jenni Pöntinen

Kuten kuvasta näkee tänään ei oltu ihan kouluratsastuksen parissa. Sillä tänään Takkulassa järjestettiin estekilpailut ja me otimme kerran taas osaa niihin. Hyppäsin 80cm ja 90cm. Aina ennen startejani mietin miksi minä taas ilmottauduin.... Olen todella kova jännittämään aina estekisoissa ja en pidä siitä yhtään, mutta aina minä löydän itseni estekisoista. Kuitenkin voin huokaista helpotuksesta, hyvin meni. :)

Verryttelin edelisen luokan aikana, jonka jälkeen kävin nopeasti kävelemässä radan. Lähdin ensimmäisessäni luokassani kahdeksantena, joten pääsin esteverryttelyyn heti radankävelyn jälkeen. Tänään ratsastuksenopettajani ei päässyt hypyttämään, onneksi kuitenkin kaverini hypytti minua itsensä ohella. Tämä tuotti tänään tulosta, vaikkakin ei ruusukkeita tullut. Olivia oli todella kuuma ja hieman vahva jopa, toisaalta se hyppäsi hyvin ja energisesti. Kummassakin luokassa kuitenkin tuli neljä virhepistettä.

Hyppäsin verkassa siis pari kertaa ristikon, sekä pystyn ja vielä kerran okserin juuri ennen rataa. Pääsin radalle kävelemään edellisen ratsukon ajaksi, tosin Olivia ei halunnut kävellä vaan se steppasi koko ajan. Onneksi ei tarvinnut hirvittävän kauaa odotella omaa vuoroa. Sain lähtömerkin ja pääsin lähtemään. Alkurata kolmannelle esteelle kaikki meni hyvin, mutta sitten jo kaartesta tunsin ettei Olivia ollut hypäämässä sitä. Se luikerteli joka suuntaan ja menikin sitten ohi. Tulin sitten toisen kerran, j täläkin kertaa se luikerteli ja kiemurteli, mutta sain kuin sainkin ratsastettua sen siitä yli. Loppurata meni sitten muitta mutkitta.
80cm videolla on vain kiellosta eteenpäin :(

90cm
c. Jenni Pöntinen

Kävelytin Oliviaa melkein kokoajan ennen seuraa starttiani. Vähän ennen lähtöä hyppäsin pari kertaa pystyn ja kerran okserin, mille tulikin todella hyvä hyppy :P. 90 cm rata menikin hyvin ainoa tiputus perusradalata tuli pystyltä, mille tulin liian lähelle. Olin kuitenkin iloinen että muuten meni hyvin...
90cm

Vähän vanhaa, mutta roimasti uutta

Tänään pureuduimme Olivian takajalkoihin valmennuksessa, se joutui tänään koukistelemaan niitä todenteolla. Sillä on aina ollut suorat takajalat, eivätkä ne ole kauheasti kehittyneet, vaikka muuten hevonen on mennyt roimasti vajaassa vuodessa eteenpäin. Sille on tullut roimasti lihasta lisää, ravi on saannut ilmavuutta ja TAHDIN, sekä laukassa on säätövaraa nykyään.

Olivia tammikuussa 2013

Olivia kesäkuussa 2014
c. Annakaisa Oinonen

Aloitin ratsastamalla Oliviaa kevyessäravissa eteen ja alas vuorotelen kummassakin kierroksessa, se oli siinä rento, tahdikas ja letkeä. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan vielä tamikuussa 2013, sillä Olivia olisi ollut pois paikalta Vermon ennätysajassa. Tosin vasempaan kierrokseen se on vielä vähän tasapainoton, eikä tällöin pysty esittämään yhtä hyvää ravia sinne kuin oikealle. Onneksi tämä ongelma on vain alussa, lämmittyään se taas pääsee tasapainoon ja ravi pääsee ulos.

Verryteltyäni annoimme sen huilata hetken ja sen jälkeen aloitimme taas tietenkin ympyrällä. Kokosimme ensin käynnissä, tai oikeastaan hitaassa käynnissä, sillä sen piti ottaa yksi askel kerrallaan. Kokosin aina muutamaksi askeleeksi, niin että Olivia antoi periksi siinä ja sitten ratsastin ulos taas. Sain aina välillä hyviä askelia kohti keskikäyntiä. Teimme muutaman kerran käynnin sisällä siirtymiä, joiden jälkeen otimme mukaan myös ravia. Kokosin samalla tavalla taas käynnin hitaaksi ja niin kootuksi kuin vain sain, siitä piti sitten siirtyä koottuun raviin, mistä kasvatin sitten harjoitusravia. Se sitten tuottikin ongelmia.... Käyntityöskentelyssä Olivia tulee hitakksi jalalle, eikä vastaa eteenpäin pyytävään apuun herkästi. Sainkin potkaista kunnolla sitä ennen kuin mitään tapahtui. Vielä ennen kunnon ravia sain pikkupukinkin osakseni, sillä tehtävä oli Olivian mielestä hieman vaikea, koska piti koukistaa takapolvia... :D Vaikka se alkoikin ravata kunnolla ulokoa päin katsottuna, selkään tuntui ensimmäistä kertaa ihmellistä keinuntaa. Minua alkoi huvittamaan tämä ja kysäisinkin tästä, onneksi se kuulema vain johtui takapolvien koukistamisesta.

Muutaman käynti-ravi siirtymän jälkeen siirryimme käynti-laukka siirtymiin. Ne alkoivat jo sitten lupaavammin. :) Otin taas käynnin kootuksi ja hitaaksi, sitten nopeutin askelia valmistelussa ja nostin kootunlaukan. Laukassa kokosimme aina pätkissä vielä lisää kohti piruettilaukkaa ja ina väliin Olivia jaksoikin istua takapäälleen. Laukkasin vain muutamia kierroksia kerrallaan, sillä kootussalaukassa työskentely on vielä raskasta Olivialle. Teimme vielä yhden laukka pätkän tähän suuntaan. Se sisälsikin monia onnistuneita askelia, Olivia alkoi jo hieman koukistaa takajalkojaan vatsan alle ja nostamaan etupolviaan kohti taivasta.
Tai no oikeastaan kattoa kun maneesissa oltiin. No mutta takaisin asiaan... :D
Annoimme sen taas kävellä hetken ennen kuin teimme samaa työskentelyä toiseen suuntaan.

Oikeassa kierokksessa aloitimme taas käynnin sisäisillä kokoamisilla, ensin hitaaseen kootuunkäyntiin ja sitten siitä hieman ulos reippaampaan käyntiin. Muutaman kerran jälkeen siiryin tekemään kootustakäynnistä koottuunraviin siirtynmiä. Kootustaravista kasvatin pikkuhiljaa harjotusravia. Hetkittäin ,piennen väsymyksen takia ehkä, tahti oli harjoitusravissa hukassa, mutta Olivia löysi taas sen nopeasti kokoamisten kautta. Tein sitten kootustakäynnistä kootunlaukannoston. Oikeassa kierroksessa kootussalaukassa työskentely oli vaikeampaa kuin vasemmassa sillä oikea laukka on luontaisesti huonopaa... Tein pari laukka pätkää, joissa kokosin hieman kohti piruettilaukkaa suoralla hevosella. 

Toisesta laukka pätkästä jatkoin lyhyen lävistäjän kautta sitten vasta laukka treeneihin. Ratsastin päädyn puolikaarena vastalaukassa, koska Olivia ei pystynyt polkemaan tarpeeksi aktiivisesti, eikä säilyttämään tasapainoaan tarpeeksi hyvin, voidakseen laukata päädyn vastalaukassa. Tein vielä toisenkin päädyn vastalaukassa kuitenkin sen lopussa tuli laukanvaihto, vaikka hevonen ei niitä juurikaan osaa.. :P Koitin vielä uudestaan ja pääsinkin ilman vaihtoa tällä kertaa. Sen jälkeen tein vielä yhden vastalaukkakaaren vasemassalaukassa, minkä jälkeen kevensin vain etten ja alas vielä lopuksi.

Olivia toukokuussa 2014
c. Annakaisa Oinonen

Olivia oli tänään todella hyvä enkä olisi vuosi sitten voinnut kuvitella kuinka paljon se on mennyt eteenpäin. Se oli suorastaan eri hevonen vain luonne oli sama, liike ja ilmavuus joltain toiselta peräisin. Onneksi se on kuitenkin oma Oliviani, voin olla ylpeä siitä... Vielä kooste tämän päivän treeneistä.

Tehotreeneissä

Päätimme ottaa normaalista poiketen valmentajani kanssa kahden päivän tehotreenin, kun viime viikko meni ihan plörinäksi. En osannut ratsastaa enään ollenkaan, henonenkin alkoi ollla jo hieman kärttyinen. Saan kiittää onneani, että minulla on joka viikko vähintään yksi kouluratsastustunti, sillä muuten olisin olivian kanssa syvässä suossa.

Sunnuntai:

Sunnuntaina aloitimme ensin käynnissä avolla ja yhdellä sululla, mikä ei oikein onnistunut, joten vaihdoimme harjoitusta. Teimmekin sulkutaivutksen alkuja ympyrällä, vaikka Olivia on tehnyt hienot sulut aikaisemmin. Olivia oli kiinni sisäohjassa, mikä tietenkin johtui omasta ratsastuksestani. Sain käydäkkin aluksi itseni kanssa tahtojen taistelun, etten ratsastanut Oliviaa kädellä, vaikka se tuntuikin hirveältä. Kiitos seisoo aina lopussa, kuten tälläkin kertaa, sillä Olivia antoi periksi ja virittyi hyvään tilaan. Ratsastin aina sulkutaivutuksen alkuja väliin, minkä avulla kokosimme aina osissa Oliviaa. Väliin piti muista ratsastaa ulos kokoamisesta pitkällekaulalle.

 Raviosuuden jälkeen teimme laukkasiirtymiä, mitä pitääkin treenata vielä PALJON. Tahti ja tasapaino katoavat laukan jälkeen helposti, mutta nykyään joskus ne pysyvät jo hyvin. Sain vaihevaiheelta ohjeet laukan nostoon, paremminkin jaoimme sen oikein kunnolla osiksi. Ensin tuli pidäte, vain kädet puristettiin nyrkkiin mitään muuta ei saannut tehdä, jonka jälkeen laukkapohkeet. Näin laukan nostoista tuli pyöreitä ja eteenpäin suuntautuneita. Kaikista hienointa oli huomata kuinka pienillä avuilla pystyin ratsastamaan Oliviaa, oma tasapainoni ja keskivartalon hallintani kaipaa vielä paljon treeniä. Pelkällä uloshengityksellä sain Olivian raviin, jolloin en voinnut jäädä kädellä hitaaksi ja ulos pääsi kaikki liike, jonka hevonen tarjosi. Lopussa kädet olivat jo hellänä, enkä olisi jaksanut enään minuuttiakaan.

Maanantai:

Jouduimme maneesiin toisena päivänä huonon ilman vuoksi. Vaikka maneesissa onkin pehmeä pohja, ei Oliviaa se hidastanut. Kävelytin Olivian aluksi ennen kuin valmentajani tuli, sillä hänellä oli vielä ratsastuskoulun tunti vielä kesken. Hänen tultuaan vaihdoimme edellisen illan mietteet ja jatkoimme mihin olimme jäänneet. Aloitimme matalla kaulalla ja ravilla, mistä oli hyvä läheä pikku hiljaa kokoamaan ja nostamaan. Ravissa oli helppo työskenellä aluksi varsinkin oikeaan kierrokseen, vasen taas tuotti vähän ongelmia. Päästessäni nostamaan Oliviaa vähän vasemmassa kierroksessa työskentelykin helpottui.

Teimme maanantaina paljon kokoamisia ravissa aina koottuun raviin niin paljon kuin Olivia antoi koota samassa tahdissa. Sitten piti muitaa ratsastaa eteen, ennen kuin se alkoi vaappumaan. Sainkin kokoamisten kautta esiin ison ja tahdikkaan ravin, missä se liikkui koko selän läpi ja siellä oli helppo istua.

Ravasin taas ympyrällä kooten aina välillä välikäyntien jälkeen. Voimani alkoivat loppumaan, mutta ajattelin että kohta tämä jo loppuu, niin jaksan. Ehei ehei, vielä ei oltu laukattu yhtään, onneksi emme kuitentaan tehneet kuin vain muutamia laukka siirtymiä. Tänään en saannut ratsastettua niin pienillä avuilla kuin eilen. Siirtymiset menivät tosin hyvin tänäänkin. Varsinkin vasempaan kierrokseen sain ratsastettua hyviä laukannostoja, jotka suuntautuivat aktiivisesti eteenpäin. Oikeassa kierroksessa en ollut tarpeeksi nopeakädellä, ja nostot jäivätkin kättä vasten. Sain lopuksi onneksi muutaman hyvän noston myös oikealle.

Sain kotiläksyksi katsoa youtubesta kouluratsastuksen huippuja ja painaa mieleen heidän ratsastustaan. Kannatta käydä katsomassa mm. Edward Gal ja Helen Langehanenberg. :D

Valmennuksessa

Tällä kertaa ei hypätty esteitä saatika hevosen selästä ennen aikojaan, vaan tänään keskityttiin kouluratsastukseen. Toisin kuin kolmantenatoista päivänä yleensä odottaisi. Kaikki kävi hyvin eikä haaverieta sattunut, vaikka niin olisi voinnut odottaa, olihan 13. päivä ja perjantai. :P Ainoa huono tuuri tänään meinasi olla rankkasade, joka kuitenkin loppui tuntimme alkaessa. Ihan turhaan olin varustautunut sadevaattein, sainkin riisutua alkuverkan jälkeen...

Vielä sadevaatteissa...

 Taas kahden vikon tauon jälkeen pääsimme hinkkaamaan kouluradan osia kouluvalmentajai kanssa. Keskityimme suurimmaksi osaksi lisäyksiin, joita ratsastimme paljon. Lisäyksien lisäksi teimme tavalliset avot ja vastalaukkakaaret. Ennen kaikkea tätä piti muistaa verrytellä kuitenkin hyvin.

Aloitin käynnissä vähän taivuttelemalla, Olivia nimittäin tuntui vähän jäykältä. Ravissa yritin saada ensin aikaan letkeän ja tarmokkaan temmon, josta olisi helppo alkaa kokoamaan enemmän. Tempo löytyi kylläkin helposti, mutta Olivia loi toiset haasteet kokoamiselle. Se oli todella jäykkä vaikka en pyytänytkään siltä mitään ihmeellistä. Vasta liianmyöhään tajusin, tai oikeastaan muistin, että voimakas taivutus, vaikka kylläkin sisä ohjasta, ympyrällä auttaa ulkokylkeä vertymään. Ratsastin parit ympyrät ravissa vielä enne laukka verryttelyä. Laukassakin keskityin tekemään pitkiä taivutuksia johtavalla sisäohjalla, ja pikku hiljaa sainkin sisäpohkeenkin läpi. Ravasin vielä vähän, jonka jälkeen annoin Olivialle levähdystauon. Tällä välin riisuin itseltäni sadevaatteet.

Kun kaikki olivat saanneet verryteltyä hevosensa, aloitimme tekemään avoja ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Molemmat suunnat sujuivat hyvin, kun maljtoin mieleni ja annoin hevosen tehdä liikkeet. Alussa minulla on aina ongelman yliyrittäminen, yritän päästä heti ns. flow-tilaan, mikä ei ole mahdollista (ainakaan vielä ;D). Onneksi tajuan lopettaa aika nopeasti tämän, minkä jälkeen ratsastus sujuu kuin tanssi. Miksen vain osaa olla hiljaa selässä..... Niin kuin olemme ystävien kanssa joskus vitsillä sanoneet; ei siellä hevosen selässä tarvitse heilua että se liikkuu eteenpäin. :) Olivialla tämäkin väittämä on totta. Siipä takaisin aiheeseen. Avot siis sujuivat hyvin, eikä minun niitä tarvinnutkaan montaa kertaa hinkata suuntaansa, kun jo onnistui.

Välillä oli aina pakko keventää, kun selkä oli vielä keskiviikosta kipeä...

Avojen jälkeen teimme vastalaukat. Sain taas kuulla pitän paapatuksen ohjienpidostani, sillä minulla on aina LIIIIAN pitkät ohjat. Se on kyllä välillä totta, mutta aiana en allekirjoita kommenttia. Toisaalta minulla meni aina paremmin kun ohjat olivat lyhyet. Vaikka sanoin saavani paapatusta, niin en ota sitä negatiivisella kannalla, vaan rakentavana kritiikkinä.

Ensin teimme vastalaukkaharjoituksessa vain täyskaarron laukassa ja uralle tutaessa siirryimme raviin. Lisäsimme toisella kierroksella vielä täyskaarron perään vastalaukassa puoliympyrän. Ensimmäisellä kierroksella, vain täyskaarto, meni leikiten, kun vain muistin taivuttaa sisäpohkeen ympärille. " Oho scerlock :P" Toisen kierroksen vastalaukkapuoliympyrällä meillä ei ollut tarpeeksi tasapainoa säilyttääksemme rauhallisen tahdin. Vähän harjoittelua, niin kyllä nekin onnistuvat leikiten.

Pieni levähdys ja sitten keskilaukkojen pariin. Teimme ne diagonaaleilla, kuten usemmissa ohjelmissa. Huomasin ratsastaessani vastalaukkoja, että Olivia pystyi antamaan itsestään suuremman keskilaukan vasemmassa kierroksessa. Treeniä treeniä, sillä se vastalaukka kasvaa kummassakin kierroksessa. Keskilaukassa oli iloista huomata, että kiinni otot sujuivat leikiten, suorastaan ajatuksen voimalla. Takapään väsyessä takaisintuloista tuli töksähtäviä ja raakoja, onneksi saimme pitää taas tauon piakkoin.

Vielä ennen lopetusta teimme keskiraveja, ensin pitkillä sivuilla ja lopuksi diagonaaleilla. Tein ensin maltillisia lisäyksiä, yritin säilyttää rentouden ja tahdin. Lopuksi varsinkin kaksi viimeistä sain tehtyä kunnolla ja annoin niissä kaikki mikä irtosi, mikä palkittiin kunnon kommenteilla. Oliviaa palkitsin myös kunnon taputuksin. Huomasin ratsastaessani kekisraveja, että kun avaan lonkkani hyvin ja istun katapäälle, niin Olivia antaa kaiken ravin mikä sillä tällä hetkellä on.

Vielä loppupalaverissa onnistuneen valmennuksen lopuksi :)

Lopuksi vielä videokooste valmennuksesta.

Toista kertaa hiekkaa tutkimassa

Päivällä ajattelin että olisi tyhmää kirjoitella taas vain ihan tavallisesta estetunnista ja selittää erilaisia harjoituksia yms. No eipä tarvitse niihin kuitenkaan pelkästään tyytyä, sillä rohkea hevoseni antoi kaikkensa, mutta se ei ihan riittänyt ja minäpä sitten tipuin.... Tosin vasta toista kertaa Olivialta ikinä.
Tipuin kuitenkin vasta lopputunnista, joten tarkemmin siitä sitten myöhemmin. Aluksi pitää pohjustaa tätä huimaa tapahtumaa hiemman. :P



Lähdimme verryttelemään jo ennen tuntimme alkua, sillä minun tuntini on viimeinen ja se loppuisi vasta puoli yhdeksä ja kaikki halusivat jo aikaisemmin pois. Kävelin Olivia kanssa kunolla ennen kuin tein mitään muuta, koska sillä oli eilen vapaapäivä. Vaikka pujottelin sen kanssa tolppien väleistä eilen taluttaen, oli Olivia hieman jäykkä tänään. Onneksi oli aikaa verrytellä rauhassa. Saimme verryteltyä samaan aikaan kun edellinen tunti loppui, joten tarvitsi odottaa vain pienen hetken; siis kävelyn ajan.

Aloitimme tulemalla laukassa puomille, jolta jatkoimme ristikolle yhdellä laukka askeleella. Alkuun lähestymiset puomille tulivat ihan okei ja sain pari todella hyvää hyppyäkin. Muttta minä olen todella huono luonnotaan jo ratsastamaan maassa oleville puomeille, tämä tuottikin tänään ongelmia. Aloin pikku hiljaa tulemaan huonoihin paikkoihin puomille, mikä rikkoi laukan ja samalla tahdin kokonaan. Onneksi Olivia sai nopeasti tahdista kiinni taas. Kun sain taas hyvän sisään tulon ristikolle, nostettiin se sitten okseriksi. Sitä tultiin useamman kerran, samalla aina välillä sitä nostettiin ja pidennettiin. Taisi se ollakkin jo 90cm korkea, mikä on ainakin näin kouluratsastajalle todella suuri.

Tässä vielä hyvään kohtaan puomille

Ja sitten okseri (ei vielä isoimmillaan)

Jatkoimme päivän harjoitusta ratsastamalla okserilta pystylle. Kaksi estettä, niistä yksittäiselle pystylle minun oli helpompi ratsastaa. Toisella kierroksella lisäsimme vielä sarjan ja toisen pystyn, jonka alla oli kaksi sinistä aitaa. Täm sujui myös ongelmitta, jos yhtä risti laukkaa ei lasketa. Tältä se näytti. :D

Välissä oli toisten vuoro. Sitten nostettiin muutamia esteitä ja vielä yksi kierros. Aloitin vähän laiskalla ja laakealla hypyllä, tiputtaen takapuomin. Jouduin aloittamaan alusta, eikä tällä kertaa sen paremmin mennyt. Tulin huonosti puomille, kuten kerroin en osaa ratsastaa puomeille, ja siitä sitten jäi yksi askel pois. Olivia päätti että hän kylä pääsee vaikka vähän isommankin esteen kauempaa. Toisin kävi. Voima ei riittänyt ihan esteen toiselle puolelle asti, vaan se tuli esteen takapuomin päälle jotenkin, että puomi tippui ja Olivialta meni tasapaino. Pidin ohjat kädessä, mikä saattoi pelastaa kaatumiselta, toisaalta minä taas tipuin tämän seurauksena. Harmi ettei kukaan saannut taltioitua tippumista, mutta silin näkiöitä kylläin riitti, jonka takia kakku on kai leivottava.... :)

Vähän hiekassa, tai no minulla oli vaateiden sisällä puoli kenttää....

Uudestaan vain selkään

Ei auttanut kuin kivuta takaisin selkään ja jatkaa harjoitusta. Okseri laskettiin eniksi pieneksi kasaksi, minkä tulin ongelmitta ja ilman epäröintiä.Tämän jälkeen se nostettiin takaisin isoksi. Aloitin alusta ja ratsastin hyvän radan ongelmitta. Viimeiseltä pystyltä jatkoimme vielä vesiesteelle, mikä meni helposti. 

Isolla okserilla ja mallikelpoinen hyppy

Ravailin vielä lopuksi eteen alas. Olivialla oli pitkä ja rento askel, samalla kuitenkin nopea tahti. Se ei kuitenkaan haitannut, eihän tänään koulutunnilla oltu.

Kokoamisten kautta kohti A:ta

Tänään pääsin viimeisen kerran ratsastuskoulun sekaan tunnille, ainakin toistaiseksi. Syksyllä saatan taas saada muutaman tunnin lisää, sillä silloin kisataan Talli cupin syksyn sarjakilpailu. Pitää vain pärjätä kilpailuissa niin saan lisää tunteja... :P

Pääsimme tänään ratsastamaan auringonpaisteessa kaikista ukkosen jyrähdyksistä huolimatta. Välillä näytti siltä että vettä tulisi reilusti, mutta ukkospilvet kiersivät Takkulan tallit. Kuitenkin ennen kuin pääsimme itse tosi toimiin kävi Lahden VPK ruiskuttamassa osan kentästä märäksi. Sen ajaksi jouduimme siirtymään syrjemmälle. Emme tosin saanneet kuin ympyrän verran kasteltua kenttää, joka kuitenkin riitti meille tunnin ajaksi. Kasteltuaan kentän paloauto jatkoi isolle maneesille, missä on kansalliset vikellys kilpailut viikonloppuna.

Vesi lensi ja kenttä kastui
Kiitos Lahden VPK:lle ! :)

 Siinä odotellessamme Olivia ja Nalle yrittivät rapsutella toisiaan, tai no Nalle yritti rapsutella Oliviaa ja saada sitä leikkimään itsensä kanssa. Se yritti ottaa Olivian turpahihnasta kiinni ja vetäistä siitä...  Saimme samalla puhuttua meidän kouluratsastajien jutuista. Nyt suunnitelmissa on lauantaina lähteä Nallen ja Nooran mukana Ypäjälle, kun se starttaa siellä kansallisen helpon A:n.

Kentän kastelun jäkeen pääsimme itse asiaan. Aloitimme vapaammalla verryttelyllä ravissa; kukin sai tehdä hevoselleen sopivia tehtäviä. Jotkin ratsukot tekivät siirtymiä toiset taas taivuttelivat. Itse myös taivuttelin ja ratsastin eteenpäin vievää isompaa ravia. Olivia pystyy ravaamaan hyvin jo oikeaan kierrokseen ponnekasta ravia, mutta vasempaan kierrokseen ravi menee viel vähän juoksemiseksi. Sekin kuitenkin paranee jatkuvasti.Saimme kukin tehdä myös laukassa itsenäisesti verryttelyä, kukin oman mielensä mukaan. Itse keskityin ratsastamaan taas taivutuksia ja rentuotta laukkaan. Laukka ei kuitenkaan ollut yhtä ponnekasta kuin aiempina päivinä. Ennen kuin jatkoimme yhteisemmillä harjoituksilla pidimme ratsastajien jumatauon ja hevosten huilaustauon.

Tahdikkaana, mutta rentona

Yhteisesti teimme käynnissä kokoamisia, joista siirryimme koottuun raviin, mistä kasvatimme kunnon harjotusravin. Sitten taas alusta kun ravin sai kuntoon. Tänään ongelmana ri ollut hevosen huono päivä, vaan ennemmin oma ratsastus. Tein aivan liikaa tänään hevosen selässä, Olivia vetäytyi vain omaan kuplaansa eikä reagoinut mihinkään. Onneksi sain korjattua oman mokani ja lopuksi sani yhden hyvän ravisiirtymisen. Olivia kokosi käynnin hyvin, mutta se tuli samalla myös hitaaksi. Minkä jälkeen raviin lähtö oli hankalaa, sillä se valahti pohkeen taakse samalla. Käytin apunani takaosakäännöksen alkeita, eli yhden tai kaksi askelta takaosakäännöstä, mikä auttoi kokoamisessa valtavasti.Välillä sain aktivoitua kokoamisessa takapäätä, osaksi takaosakäännösten avulla, tarpeeksi ja Olivia pääsi takapäänsä päälle ja keveni edestä. Tällöin raviin lädökin olivat hyviä, tosin aktiivisuus lopahti ennen kuin sain kasvatettua ravia harjoitus raviin. Taisi Olivialla jo vähän väsymys painaa, kun perjantaina minula oli valmennus, lauantaina ratsastin itsekseni kunnolla ja sunnuntaina hieman kevyemmin. Onneksi huomenna sillä on kunnon vapaa, se saa syödä vihreää ruohoa ja ulkoilla.. :D

Uudessa paikassa, mutta vanhat jutut

Nyt siirryttiin uuteen paikkaan, mutta mikään muu ei ole kuitenkaan muuttunut. Täälläkin jatkuu edellisten postausten luoma tie. Kaikki postaukset sisältävät kuvia, niin kuin jotkin myös videoitakin.

Vanhaan blogiin pääset täältä.