Sivut

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Hengissä selvittiin

90cm
c. Jenni Pöntinen
Kuten kuvasta näkee tänään ei oltu ihan kouluratsastuksen parissa. Sillä tänään Takkulassa järjestettiin estekilpailut ja me otimme kerran taas osaa niihin. Hyppäsin 80cm ja 90cm. Aina ennen startejani mietin miksi minä taas ilmottauduin.... Olen todella kova jännittämään aina estekisoissa ja en pidä siitä yhtään, mutta aina minä löydän itseni estekisoista. Kuitenkin voin huokaista helpotuksesta, hyvin meni. :)

Verryttelin edelisen luokan aikana, jonka jälkeen kävin nopeasti kävelemässä radan. Lähdin ensimmäisessäni luokassani kahdeksantena, joten pääsin esteverryttelyyn heti radankävelyn jälkeen. Tänään ratsastuksenopettajani ei päässyt hypyttämään, onneksi kuitenkin kaverini hypytti minua itsensä ohella. Tämä tuotti tänään tulosta, vaikkakin ei ruusukkeita tullut. Olivia oli todella kuuma ja hieman vahva jopa, toisaalta se hyppäsi hyvin ja energisesti. Kummassakin luokassa kuitenkin tuli neljä virhepistettä.

Hyppäsin verkassa siis pari kertaa ristikon, sekä pystyn ja vielä kerran okserin juuri ennen rataa. Pääsin radalle kävelemään edellisen ratsukon ajaksi, tosin Olivia ei halunnut kävellä vaan se steppasi koko ajan. Onneksi ei tarvinnut hirvittävän kauaa odotella omaa vuoroa. Sain lähtömerkin ja pääsin lähtemään. Alkurata kolmannelle esteelle kaikki meni hyvin, mutta sitten jo kaartesta tunsin ettei Olivia ollut hypäämässä sitä. Se luikerteli joka suuntaan ja menikin sitten ohi. Tulin sitten toisen kerran, j täläkin kertaa se luikerteli ja kiemurteli, mutta sain kuin sainkin ratsastettua sen siitä yli. Loppurata meni sitten muitta mutkitta.
80cm videolla on vain kiellosta eteenpäin :(

90cm
c. Jenni Pöntinen

Kävelytin Oliviaa melkein kokoajan ennen seuraa starttiani. Vähän ennen lähtöä hyppäsin pari kertaa pystyn ja kerran okserin, mille tulikin todella hyvä hyppy :P. 90 cm rata menikin hyvin ainoa tiputus perusradalata tuli pystyltä, mille tulin liian lähelle. Olin kuitenkin iloinen että muuten meni hyvin...
90cm

torstai 26. kesäkuuta 2014

Vähän vanhaa, mutta roimasti uutta

Tänään pureuduimme Olivian takajalkoihin valmennuksessa, se joutui tänään koukistelemaan niitä todenteolla. Sillä on aina ollut suorat takajalat, eivätkä ne ole kauheasti kehittyneet, vaikka muuten hevonen on mennyt roimasti vajaassa vuodessa eteenpäin. Sille on tullut roimasti lihasta lisää, ravi on saannut ilmavuutta ja TAHDIN, sekä laukassa on säätövaraa nykyään.

Olivia tammikuussa 2013

Olivia kesäkuussa 2014
c. Annakaisa Oinonen
Aloitin ratsastamalla Oliviaa kevyessäravissa eteen ja alas vuorotelen kummassakin kierroksessa, se oli siinä rento, tahdikas ja letkeä. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan vielä tamikuussa 2013, sillä Olivia olisi ollut pois paikalta Vermon ennätysajassa. Tosin vasempaan kierrokseen se on vielä vähän tasapainoton, eikä tällöin pysty esittämään yhtä hyvää ravia sinne kuin oikealle. Onneksi tämä ongelma on vain alussa, lämmittyään se taas pääsee tasapainoon ja ravi pääsee ulos.

Verryteltyäni annoimme sen huilata hetken ja sen jälkeen aloitimme taas tietenkin ympyrällä. Kokosimme ensin käynnissä, tai oikeastaan hitaassa käynnissä, sillä sen piti ottaa yksi askel kerrallaan. Kokosin aina muutamaksi askeleeksi, niin että Olivia antoi periksi siinä ja sitten ratsastin ulos taas. Sain aina välillä hyviä askelia kohti keskikäyntiä. Teimme muutaman kerran käynnin sisällä siirtymiä, joiden jälkeen otimme mukaan myös ravia. Kokosin samalla tavalla taas käynnin hitaaksi ja niin kootuksi kuin vain sain, siitä piti sitten siirtyä koottuun raviin, mistä kasvatin sitten harjoitusravia. Se sitten tuottikin ongelmia.... Käyntityöskentelyssä Olivia tulee hitakksi jalalle, eikä vastaa eteenpäin pyytävään apuun herkästi. Sainkin potkaista kunnolla sitä ennen kuin mitään tapahtui. Vielä ennen kunnon ravia sain pikkupukinkin osakseni, sillä tehtävä oli Olivian mielestä hieman vaikea, koska piti koukistaa takapolvia... :D Vaikka se alkoikin ravata kunnolla ulokoa päin katsottuna, selkään tuntui ensimmäistä kertaa ihmellistä keinuntaa. Minua alkoi huvittamaan tämä ja kysäisinkin tästä, onneksi se kuulema vain johtui takapolvien koukistamisesta.

Muutaman käynti-ravi siirtymän jälkeen siirryimme käynti-laukka siirtymiin. Ne alkoivat jo sitten lupaavammin. :) Otin taas käynnin kootuksi ja hitaaksi, sitten nopeutin askelia valmistelussa ja nostin kootunlaukan. Laukassa kokosimme aina pätkissä vielä lisää kohti piruettilaukkaa ja ina väliin Olivia jaksoikin istua takapäälleen. Laukkasin vain muutamia kierroksia kerrallaan, sillä kootussalaukassa työskentely on vielä raskasta Olivialle. Teimme vielä yhden laukka pätkän tähän suuntaan. Se sisälsikin monia onnistuneita askelia, Olivia alkoi jo hieman koukistaa takajalkojaan vatsan alle ja nostamaan etupolviaan kohti taivasta.
Tai no oikeastaan kattoa kun maneesissa oltiin. No mutta takaisin asiaan... :D
Annoimme sen taas kävellä hetken ennen kuin teimme samaa työskentelyä toiseen suuntaan.

Oikeassa kierokksessa aloitimme taas käynnin sisäisillä kokoamisilla, ensin hitaaseen kootuunkäyntiin ja sitten siitä hieman ulos reippaampaan käyntiin. Muutaman kerran jälkeen siiryin tekemään kootustakäynnistä koottuunraviin siirtynmiä. Kootustaravista kasvatin pikkuhiljaa harjotusravia. Hetkittäin ,piennen väsymyksen takia ehkä, tahti oli harjoitusravissa hukassa, mutta Olivia löysi taas sen nopeasti kokoamisten kautta. Tein sitten kootustakäynnistä kootunlaukannoston. Oikeassa kierroksessa kootussalaukassa työskentely oli vaikeampaa kuin vasemmassa sillä oikea laukka on luontaisesti huonopaa... Tein pari laukka pätkää, joissa kokosin hieman kohti piruettilaukkaa suoralla hevosella. 

Toisesta laukka pätkästä jatkoin lyhyen lävistäjän kautta sitten vasta laukka treeneihin. Ratsastin päädyn puolikaarena vastalaukassa, koska Olivia ei pystynyt polkemaan tarpeeksi aktiivisesti, eikä säilyttämään tasapainoaan tarpeeksi hyvin, voidakseen laukata päädyn vastalaukassa. Tein vielä toisenkin päädyn vastalaukassa kuitenkin sen lopussa tuli laukanvaihto, vaikka hevonen ei niitä juurikaan osaa.. :P Koitin vielä uudestaan ja pääsinkin ilman vaihtoa tällä kertaa. Sen jälkeen tein vielä yhden vastalaukkakaaren vasemassalaukassa, minkä jälkeen kevensin vain etten ja alas vielä lopuksi.


Olivia toukokuussa 2014
c. Annakaisa Oinonen
Olivia oli tänään todella hyvä enkä olisi vuosi sitten voinnut kuvitella kuinka paljon se on mennyt eteenpäin. Se oli suorastaan eri hevonen vain luonne oli sama, liike ja ilmavuus joltain toiselta peräisin. Onneksi se on kuitenkin oma Oliviani, voin olla ylpeä siitä... Vielä kooste tämän päivän treeneistä.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Tehotreeneissä

Päätimme ottaa normaalista poiketen valmentajani kanssa kahden päivän tehotreenin, kun viime viikko meni ihan plörinäksi. En osannut ratsastaa enään ollenkaan, henonenkin alkoi ollla jo hieman kärttyinen. Saan kiittää onneani, että minulla on joka viikko vähintään yksi kouluratsastustunti, sillä muuten olisin olivian kanssa syvässä suossa.

Sunnuntai:

Sunnuntaina aloitimme ensin käynnissä avolla ja yhdellä sululla, mikä ei oikein onnistunut, joten vaihdoimme harjoitusta. Teimmekin sulkutaivutksen alkuja ympyrällä, vaikka Olivia on tehnyt hienot sulut aikaisemmin. Olivia oli kiinni sisäohjassa, mikä tietenkin johtui omasta ratsastuksestani. Sain käydäkkin aluksi itseni kanssa tahtojen taistelun, etten ratsastanut Oliviaa kädellä, vaikka se tuntuikin hirveältä. Kiitos seisoo aina lopussa, kuten tälläkin kertaa, sillä Olivia antoi periksi ja virittyi hyvään tilaan. Ratsastin aina sulkutaivutuksen alkuja väliin, minkä avulla kokosimme aina osissa Oliviaa. Väliin piti muista ratsastaa ulos kokoamisesta pitkällekaulalle.



 Raviosuuden jälkeen teimme laukkasiirtymiä, mitä pitääkin treenata vielä PALJON. Tahti ja tasapaino katoavat laukan jälkeen helposti, mutta nykyään joskus ne pysyvät jo hyvin. Sain vaihevaiheelta ohjeet laukan nostoon, paremminkin jaoimme sen oikein kunnolla osiksi. Ensin tuli pidäte, vain kädet puristettiin nyrkkiin mitään muuta ei saannut tehdä, jonka jälkeen laukkapohkeet. Näin laukan nostoista tuli pyöreitä ja eteenpäin suuntautuneita. Kaikista hienointa oli huomata kuinka pienillä avuilla pystyin ratsastamaan Oliviaa, oma tasapainoni ja keskivartalon hallintani kaipaa vielä paljon treeniä. Pelkällä uloshengityksellä sain Olivian raviin, jolloin en voinnut jäädä kädellä hitaaksi ja ulos pääsi kaikki liike, jonka hevonen tarjosi. Lopussa kädet olivat jo hellänä, enkä olisi jaksanut enään minuuttiakaan.


Maanantai:

Jouduimme maneesiin toisena päivänä huonon ilman vuoksi. Vaikka maneesissa onkin pehmeä pohja, ei Oliviaa se hidastanut. Kävelytin Olivian aluksi ennen kuin valmentajani tuli, sillä hänellä oli vielä ratsastuskoulun tunti vielä kesken. Hänen tultuaan vaihdoimme edellisen illan mietteet ja jatkoimme mihin olimme jäänneet. Aloitimme matalla kaulalla ja ravilla, mistä oli hyvä läheä pikku hiljaa kokoamaan ja nostamaan. Ravissa oli helppo työskenellä aluksi varsinkin oikeaan kierrokseen, vasen taas tuotti vähän ongelmia. Päästessäni nostamaan Oliviaa vähän vasemmassa kierroksessa työskentelykin helpottui.

Teimme maanantaina paljon kokoamisia ravissa aina koottuun raviin niin paljon kuin Olivia antoi koota samassa tahdissa. Sitten piti muitaa ratsastaa eteen, ennen kuin se alkoi vaappumaan. Sainkin kokoamisten kautta esiin ison ja tahdikkaan ravin, missä se liikkui koko selän läpi ja siellä oli helppo istua.


Ravasin taas ympyrällä kooten aina välillä välikäyntien jälkeen. Voimani alkoivat loppumaan, mutta ajattelin että kohta tämä jo loppuu, niin jaksan. Ehei ehei, vielä ei oltu laukattu yhtään, onneksi emme kuitentaan tehneet kuin vain muutamia laukka siirtymiä. Tänään en saannut ratsastettua niin pienillä avuilla kuin eilen. Siirtymiset menivät tosin hyvin tänäänkin. Varsinkin vasempaan kierrokseen sain ratsastettua hyviä laukannostoja, jotka suuntautuivat aktiivisesti eteenpäin. Oikeassa kierroksessa en ollut tarpeeksi nopeakädellä, ja nostot jäivätkin kättä vasten. Sain lopuksi onneksi muutaman hyvän noston myös oikealle.



Sain kotiläksyksi katsoa youtubesta kouluratsastuksen huippuja ja painaa mieleen heidän ratsastustaan. Kannatta käydä katsomassa mm. Edward Gal ja Helen Langehanenberg. :D